Kuorolaisen terveiset uusille laulajille

Helena Siusluoto kertoo kokemuksiaan Kustavin kirkkokuorossa, jossa hän on ollut mukana 40 vuotta.

Kirjoitan tämän uusille tuleville laulajille, joita toivomme saavamme joukkoomme. On hienoa, että tämä ihana kuoroharrastus voi jatkua uusien sukupolvien myötä. 

Kuorotoiminta on ollut antoisaa kaikkina näinä vuosina. Olemme saaneet laulaa kirkoissa, juhlatilaisuuksissa ja olemme vierailleet muun muassa Iniön kirkossa. Parhaillaan harjoittelemme ohjelmistoa yhdessä Vehmaan kuoron kanssa, kun menemme maaliskuussa Iniöön laulamaan messuun.

Olemme osallistuneet myös valtakunnallisiin kuorotapahtumiin. On mahtavaa, kun koko Suomen kirkkokuorot laulavat yhdessä.
Kauneimmissa joululaulutilaisuuksissa saamme laulaa täpö täydessä Kustavin kirkossa. Vuosien varrella on tullut opeteltua lukuisia uusia joululauluja. Tietysti koko ajan on jotain uutta ohjelmistoa vanhojen laulujen rinnalla.

Kuorossa laulaminen on niin mukavaa!

Kun käymme viikoittain harjoituksissa, niin siinä tutustuu toisiin kuorolaisiin hyviin.
Meistä muodostuu väkisinkin tiivis yhteisö. Kahvittelemme välillä ja teemme mös virkistysmatkoja. 
Kustavissa on nykyään niin lahjakas kanttori, että on mukava käydä harjoituksissa viikottain ja joskus useamminkin, jos harjoitellaan tiiviisti esitystä varten.

Kuorolaulun sanotaan edistävän terveyttä ja siitä on minulla omakohtaisia kokemuksia. Jos ei muuten, niin kuoroharjoitukset tuovat ihmiset yhteen. Kun tavoitteena on laulaa neliäänisesti yhteen, niin se saa jokaisen yrittämään parhaansa.

Olen ollut niin kauan mukana, että kuorosta on ehtinyt poistua monta rakasta kuorokaveria. Se on surullista, mutta uusia ystäviä on tullut uusien kuorolaisten myötä.

Aloitin silloin kun Ensio Oreniuksesta tuli Kustavin kanttori. Se oli 70-luvun loppupuolella. Siirtymä edellisestä kanttorista Soini Niemisestä Oreniukseen oli mieliinpainuva ja jopa hauska. Kuorolaisille pidettiin laulukoe. Jokainen vuorollaan antoi Oreniukselle näytteen. Jännitin todella paljon - nuori, kun vielä olin. Tämä varmaan siksi, että johtaja kuulisi mikä ääniala olisi sopivin.
Aloitin ensin altossa, mutta jossain vaiheessa sopraanoäänen laulajista oli pulaa, ja siirryin sitä laulamaan. Nykyäänkin laulan sopraanoa. Tarkoitukseni on jatkaa laulamista kuorossa niin kauan kuin ikä ja terveys sallivat.

Voin vakuuttaa uusille tuleville laulajille, että kuorosta saa todella mukavan harrastuksen koko elämän ajaksi. Kuoroon mahtuu aina uusia laulajia!

Terveisin Helena Siusluoto
Kustavissa helmikuussa 2018